Kulttuuri on käsitteenä moniulotteinen, mutta siitä saa helposti otteen, jos sen yksinkertaistaa seuraavasti:
Eri kulttuurit ovat yksinkertaisesti kokoelmia erilaisia tapoja — tapoja ajatella ja tapoja toimia. Nämä tavat siirtyvät (tai tarttuvat) ihmisiltä toisille mm. kasvatuksen, jäljittelyn ja oppimisen kautta.
Näin esimerkiksi oman työpaikkasi kulttuuri rakentuu niistä ajattelu- ja toimintatavoista, jotka sinun työpaikallasi vallitsevat ja jotka leviävät työyhteisössäsi vuorovaikutuksen kautta.
Toki työkulttuurissa voi olla hyvinkin erilaisia ja jopa ristiriitaisia tapoja ajatella ja toimia (esimerkiksi yksittäisillä työntekijöillä, eri osastoilla tai tiimeillä), mutta silti ne yhdessä muodostavat tietyn tapojen valikoiman, jota voidaan sanoa koko organisaation kulttuuriksi.
Kulttuurin rakennusaineksina ovat siis tavat, jotka jakaantuvat ajattelu- ja toimintatapoihin.
Ajattelutavat koskevat esimerkiksi sitä, miten tietyssä kulttuurissa on tapana ajatella perustavista kysymyksistä, jotka koskevat maailmankuvaa, ihmiskäsitystä ja elämäntarkoitusta. Tai sitä miten kyseisessä kulttuurissa ajatellaan mikä on oikein ja väärin sekä mikä on hyväksyttyä ja mikä ei.
Toimintatavat ovat puolestaan niitä toimintamalleja, joita noudatetaan tietyissä tilanteissa. Sitä miten teemme töitä, miten toimimme kun tutustumme uuteen ihmiseen, miten valmistamme ruokaa, minkälaisia tavaroita kaupoissamme on myynnissä, miten ja mitä harrastamme, miten pukeudumme ja niin edelleen.
Toimintatavat ovat tavallaan myös ajattelutapoja, sillä ne ovat tallessa mielessämme ajattelutapoina (tai rutiineina) siitä, miten jossakin tilanteessa on hyvä toimia.
Miten tavat tarttuvat ja leviävät?
Ajattelu- ja toimintatavat ovat siis tallentuneina meidän mieleemme, muistiimme ja aivojemme muihin sopukoihin (tähän palataan tarkemmin hieman myöhemmin). Ja ne leviävät ihmiseltä toiselle mm. oppimisen, matkimisen ja kasvatuksen kautta.
Kulttuurisia tapoja on myös tallentuneina kaikkeen ihmisten tekemään. Osa näistä voi olla vaikeita huomata, kuten sitä, että jokainen rakennettu talo kantaa eteenpäin esimerkiksi tiettyjä tapoja ajatella siitä minkälainen on hyvä talo mihinkin tarpeeseen ja toimintatapoja siitä miten kyseisiä taloja kannattaa rakentaa.
Tapoja on tallentuneina myös selkeämpiin muotoihin kuten kirjoihin, elokuviin ja internetin sisältöihin. Esimerkiksi jokin aika sitten netissä levisi video, joka opetti uuden tavan pakata kamppeet yökylään. Noin viiden sekunnin video levisi kuin kulovalkea.
Videossa näytetään miten teepaidan sisälle kiedotaan alushousut ja hammasharja, paita rullataan ja rullan molempien päiden ylle vedetään sukat. Lopputuloksena on siis laukkuun helposti sujautettava ”vaatepötkö”, jossa kaikki yökyläilyn perustarpeet ovat nätissä paketissa.
Miksi tämä video levisi tehokkaasti? Koska se noudatti SUCCESs –kaavaa.
Chip ja Dan Heath kertovat kirjassaan Made to Stick mikä saa ideat tarttumaan.
Vapaasti suomennettuna Heathien kaava on SYTKET ja se kuuluu näin:
Simppeli Yllättävä Todentuntuinen Katu-uskottava Emotionaalinen Tarinallinen
Mitä paremmin jokin idea tai uusi tapa noudattaa tätä kaavaa, sitä varmemmin se tarttuu. Katsotaanpa miten ”sukkakäärö” noudattaa tätä kaavaa:
- Yksinkertainen — Koko juttu on esitetty muutamassa sekunnissa.
- Yllättävä — Katsojalle ei ole yleensä tullut edes mieleenkään kerraston ja hammasharjan voi pakata tällä tavoin.
- Todentuntuinen — Idean oppii hetkessä ja se liittyy tavaroihin, joita kaikki käsittelevät päivittäin.
- Katu-uskottava — Sukkapötkö on huvittavuudestaan huolimatta myös käytännöllisellä tasolla uskottava.
- Emotionaalinen — Idea synnyttää helpotuksen tunteen: ehkä enää ei tarvitsisi reissussa penkoa kassin pohjalta erikseen eri vaatekappaleita. Lisäksi tähän yhdistyy myös yllättyneisyys ja huvittuneisuus.
- Tarinallinen — Itselleni video nostaa mieleen kaikki ne kerrat, jolloin kasseista on etsitty uimareissuilla tai kyläreissulla lasten vaatekertoja.
Jollet ollut ”sukkapötköstä” ennen kuullut, on sinulle nyt tartutettu uusi kulttuurinen ajattelutapa! Onneksi olkoon!
Näin me olemme syntymästämme asti keränneet malleja mieleemme siitä, miten voi ajatella ja toimia.
Aivomme ja mielemme ovatkin yhdestä näkökulmasta yksi valtaisa kulttuuristen tapojen varasto, jonka sisältö muuntuu jatkuvasti. Varaston vanhimmat kerrostumat ovat vuosikymmeniä vanhoja, uusimmat kenties vain sekunteja (kuten äsken lukemasi tapa pakata sukkapötköjä).
Suurimmasta osasta tämän ”varaston ”sisältöjä emme ole edes tietoisia — saatikka siitä että me noudatamme niitä tiedostamattamme.
Kun yksi tällainen ajattelutapa tarttuu meihin, se tallentuu muistiimme. Jos alamme noudattaa sitä toimintatapana tulee siitä nopeasti jotakin, jota noudatamme lähes täysin automaattisesti. Siitä nimittäin syntyy rutiini.
Rutiinien noudattaminen ei vaadi tietoista ponnistelua. Siksi ne ovat niin tehokkaita, mutta sisältävät myös riskin siitä, että alamme elää elämäämme autopilotilla. Apinahäkin asukkaat eivät edes huomaa, että heidän toimintansa ja ajattelunsa ovat täynnä ulkopuolisen kulttuurin antamia tapoja, joista on tullut automaattisia rutiineita.
Hankalinta on, että rutiinit tuntuvat turvallisilta ja oikeilta. Siksi niitä on monesti vaikea tunnistaa ulkoa opituiksi ja kulttuurin keitinliemestä tarttuneiksi.
Rutiineista ja autopilotista kerrotaan lisää seuraavassa kirjoituksessa.
